Ahvenpoika

Lämpimästi vielä päivä helottaa,

koivun oksaa tuuli hiljaa liehuttaa.

Pääsky kiitää yli pihan, iltaa ennustaa,

seinustalla valkopihlajainen tuoksuaa.

Mummolassa olla on niin herttaista,

poika valkotukka tuumii portailla.

Järven rantaan ahvenia mielii narraamaan,

niinpä kohta onkivapaa kantaa olallaan.

Rantalaiturille sitten istahtaa.

Järvenpinta välkkyy, laine liplattaa.

Ahvenparvi aallon alla ongen luokse saa,

kohta vedenpinnan peittoon koho katoaa.

”Hei, jo ahven nappaa”, poika riemuitsee!

Raitakyljen kauniin ylös kiskaisee.

Heittää jälleen, taaskin nappaa,

onni jatkuu vain.

”Ahvenpaistin ainekset jo mummolleni

sain!”

Aurinko jo painuu kaukosaaren taa,

pikku kalamiehen ilta saavuttaa.

Mummollensa ahvensaaliin riemumielin

vie,

onnekkaampaa pikkumiestä toista ei nyt

lie!